— Mutta joku nainen, tohtori, nainen!
— Tietysti hän oli nainen, ellette ole sillä kannalla, että naista ei pidetä kauvemmin naisena kuin neljänkymmenen vanhaksi.
— Täällä kävijä oli siis neljänkymmenen vanha! — sanoi Andrée huokaisten helpotuksesta.
— Mainitessani neljäkymmentä ikävuotta, en laske hänelle viaksi viittä tai kuutta vuotta, mitkä sen yli menevät, sillä naisystäviä kohtaan täytyy olla kohtelias, ja rouva de Misery on ystäviäni, vieläpä parhaita.
— Rouva de Misery?
— Juuri hän.
— No hänkö täällä kävi?
— Minkä hiton vuoksi salaisin, jos se olisi ollut joku muu?
— Katsokaas, asia on se, että…
— Naiset ovat todellakin aina samanlaisia, selittämättömiä; luulin kuitenkin teidät tuntevani, erityisesti teidät. Mutta olkoon… teitä en tunne paremmin kuin muitakaan. Se on kerrassaan harmillista.