— Taas te keksitte ongelmia, tohtori, — sanoi kuningatar maltittomasti. — Selittäkää.
— Siinä se pulma on, madame, — vastasi tohtori. — Riittäköön teille se tieto, että kreivi de Charnyn vamma on kokonaan sielullista lajia. Haava on vain lisää kärsimykseen, hourailun tekosyynä.
— Sielullinen vamma! Herra de Charnyssa!
— Niin, madame; sielulliseksi sanon sitä, minkä kimppuun ei pääse leikkelyveitsellä. Pyydän vapauttamaan minut puhumasta siitä enempää teidän majesteetillenne.
— Tarkoitatte, että kreivi… uteli kuningatar itsepäisesti.
— Tahdotteko, madame, että sittenkin puhun?
— Tietysti tahdon.
— Täytyy siis sanoa, että kreivi on rakastunut. Teidän majesteettinne tahtoi selityksen, ja siinä se on.
Kuningatar kohautti hieman hartioitaan, kuin olisi arvellut: mokomakin asia!
— Ja teidän majesteettinne luulee, että sellaisesta haavasta paranee hyvinkin helposti, — jatkoi tohtori. — Ei, vaan se vamma pahenee, ja tilapäisen hourailun sijalle herra de Charnyhyn voi tulla kuolettava mielipuolisuus. Silloin…