— Niin, mieleeni muistuu, kuinka eräs espanjalainen — nehän ovat kerskureita — kerran todisti minulle tahdonvoimaansa: hän sanoi, että saatuaan kaksintaistelussa haavan hänen tarvitsi vain tahtoa pidättää verenvuotoa, ja se lakkasikin, jottei vastustaja saanut riemuita sen näkemisestä. Nauroin sille espanjalaiselle, mutta itse olen hieman samanlainen. Jos kuume ja hourailu, josta minua niin moititte, yrittäisivät uudestaan kimppuuni, niin lyön vaikka vetoa, että ajaisin ne tiehensä sanomalla: hourailu ja kuume, ette saa enää tulla.
— Sellaisista ilmiöistä on kyllä esimerkkejä, — sanoi tohtori varmasti. — Mutta oli miten oli, saan onnitella teitä. Nyt olette sielullisesti parantunut!
— Totta, totta.
— Pian saatte nähdä, kuinka ihmisen sielullinen ja ruumiillinen puoli kuuluvat yhteen. Se on kaunis teoria, josta laatisin teoksen, jos joutaisin. Mielen puolesta terveenä tulee teistä ruumiillisestikin terve viikon kuluessa.
— Kiitos, hyvä tohtori!
— Ja aluksi aiotte siis muuttaa täältä?
— Milloin vain haluatte. Vaikka heti.
— Odotetaan iltaan asti. Kohtuus kaikessa! Äärimmäisyydet panevat kaikki vaaralle alttiiksi.
— Odotetaan siis iltaan saakka.
— Aiotteko kauvas täältä?