— Minä toimin sitten niin, armollinen herra.
— Mutta tästä ei saa mainita sanaakaan meidän nuorille kavaljeereillemme.
— Aatelisen kunnian kautta sen vakuutan!
— Etkä ota ketään mukaasi.
— En. Vannon meneväni yksin.
— Hyv'on. Se on siis päätetty. Kotimatkalla kuljemme Bastiljin ohi: minä osotan sinulle portin… sinä tulet mukanani minun kotiini… minä annan sinulle avaimen… ja tänä iltana…
— Näyttelen minä teidän korkeuttanne; se on päätetty.
Bussy ja herttua liittyivät nyt taas metsästysretkeen, jota ylen taitavasti johti herra de Monsoreau.
Kuningas oli ihastuksissaan, ja ylihovijahtimestari sai kuulla kohteliaisuuksia sekä häneltä että herttualta.
— Armollinen herra, — sanoi Monsoreau viimeksimainitulle, — olisin kovin onnellinen, jos olen osannut toimia teidän mieliksenne, koska minun on juuri teitä tästä toimestani kiittäminen.