— Oletteko sitten unohtanut Anjoun herttuan, hyvä rouva?
— Tehän olette vakuuttanut, ettei minulla, kun minä kerran olisin tullut teidän vaimoksenne, enää olisi mitään pelättävää hänen puoleltaan.
— Hyvä rouva, minun on edelleenkin oltava varovainen.
— Hyvä! Järjestäkää nuo varovaisuustoimenpiteenne ja tulkaa sitten takaisin.
— Diana, — virkkoi kreivi, jonka viha nähtävästi yhä yltyi, — Diana, älä laske leikkiä pyhästä avioliitosta. Annan sinulle sen neuvon.
— Laittakaa asiat siihen kuntoon, hyvä herra, ettei minun tarvitse epäillä miestä, ja minä tulen pitämään avioliittoa kunniassa.
— Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että minun olisi toiminnallani pitänyt saavuttaa teidän täydellinen luottamuksenne.
— Enpä luule, että teidän menettelytapaanne olisi johtanut yksistään osanottavaisuutenne minun parhaakseni. Ainakin on sattuma teitä suuresti auttanut.
— Ah! Tämä on jo liian paljo! — huudahti kreivi. — Minä olen omassa talossani, te olette minun vaimoni, ja tulkoonpa teille vaikka itse helvetti avuksenne, niin kuulutte te sittenkin tänä yönä minulle.
Bussy vei kätensä miekankahvaan ja astui askeleen eteenpäin, mutta
Diana ei antanut hänelle aikaa astua sisälle.