Kelpo illallinen oli katettu pöydälle.
— Te olette täällä kotonanne, hyvä neiti, — virkkoi mies, joka jo kahdesti ennen oli meitä puhutellut. — Ja koska kamarineito on teille tarpeellinen, niin saatte pitää tuon, jonka olette tuonut mukananne. Hänen huoneensa on tässä teidän huoneenne vieressä.
Me vaihdoimme Gertrudin kanssa iloisen silmäyksen.
— Jos haluatte jotain, — jatkoi naamioitu mies —, niin koputtakaa vain tuohon oveen. Siinä huoneessa on aina joku henkilö valveilla ja hän täyttää heti käskynne.
Tästä näennäisestä huolenpidosta me havaitsimme, että meitä vartioitiin.
Sitten naamioitu mies kumarsi ja poistui. Me kuulimme hänen panevan mennessään oven lukkoon.
Nyt me olimme Gertrudin kanssa kahdenkesken. Gertrud virkkoi hiljaisella äänellä:
— Huomasiko neiti, että me nousimme vain muutamia portaita pihaa ylemmäksi?
— Huomasin.
— Siis olemme alakerroksessa.