— Jos neiti suvaitsee lukea kirjeen, — vastasi tämä, — niin saa neiti sen siitä kyllä nähdä.
— Mutta minä en tahdo lukea tätä kirjettä, koska kerran en tiedä, keneltä se tulee.
— Neidillä on oikeus tehdä niinkuin neiti vaan haluaa. Minun on käsketty jättämään tämä kirje, ja minä jätän sen tähän teidän jalkainne juureen.
Mies asetti todellakin kirjeen lattialle ja poistui sitten huoneesta.
— Mitä minä nyt teen? — kysyin minä Gertrudilta.
— Jos uskaltaisin antaa neidille neuvon, niin kehoittaisin lukemaan tuon kirjeen. Ehkäpä saamme siitä selville jonkin uhkaavan vaaran, jotta sitten voimme välttää.
Neuvo oli niin älykäs, että minä peruutin aikaisemman päätökseni ja mursin kuoren auki.
Tässä Diana keskeytti hetkeksi kertomuksensa, nousi ylös, avasi pienen piirongin ja otti sieltä esille erään kirjeen.
Bussy silmäili päällekirjoitusta ja luki: Méridorin Dianalle.
Ja katsahtaen nuoreen naiseen hän lisäsi: