Nyt oli hetken äänettömyyttä.
— Niinkuin tiedätte, en minä ole tullut yksin, — sanoi kreivi.
— Gertrud mainitsi, että teitä oli neljä henkilöä.
— Aavistatteko, ketä nuo muut ovat?
— Otaksun, että yksi niistä on pappi ja että muut kaksi ovat todistajiamme.
— Oletteko siis valmis tulemaan minun puolisokseni?
— Olihan se jo päätetty. Tahdon vain muistaa sopimuksemme olleen sellaisen, ettei minua — ellen itse puolestani myönnä sitä välttämättömäksi — vihitä muuten kuin isäni läsnäollessa.
— Muistan tuon ehdon täydellisesti, hyvä neiti, mutta luuletteko, että välttämättömyys sitä nyt vaatii?
— Kyllä niin luulen.
— Entä mitä muuta?