— Ah, kyllä!
— Hyv'on! — sanoi Bussy. — Otan hankkiakseni teille tietoja hänestä. Pitäkää vaan ystävällisessä muistossanne se mies, joka tästä hetkestä alkaen elää ainoastaan teitä varten.
— Mutta entä avain? — huomautti Diana levottomasti.
— Avaimen, — vastasi Bussy, — annan tässä nyt teille, sillä en tahdo ottaa sitä vastaan keneltäkään muulta kuin teiltä. Aatelisen kunniani kautta voin kuitenkin vakuuttaa, ettei mikään sisar ole milloinkaan uskonut avainta uskollisemman ja kunnioittavamman veljen haltuun kuin mitä minä olen.
— Luotan urhoollisen Bussyn sanoihin, — lausui Diana ja ojensi hänelle avaimen takaisin.
— Hyvä rouva, — virkkoi Bussy, — neljäntoista päivän kuluttua saamme tietää, mikä mies herra Monsoreau oikeastaan on.
Hän kumarsi arvokkaasti ja poistui huoneesta.
Diana kuuli hänen menevän. Hänen askeltensa kaiku oli jo kauvan sitten lakannut kuulumasta, mutta sykkivin sydämin ja silmät kyynelissä Diana yhäkin vaan kuunteli.
18.
Henrik III:nen matkustamistapa.