— Ei, mutta kuningattaren kunniaksi. Oi, lukekaapa se minulle, minä pyydän.
— Mielelläni, hyvä rouva, sanoi Bussy ja tarjosi rouva de Saint-Luc'ille käsivartensa. Sitten he poistuivat toisiin huoneisiin, ja Bussy luki ulkoa rouvalle sonettiaan.
Tällävälin oli Saint-Luc huomaamatta tullut suosikkein luo. Quélus virkkoi nyt:
— Otusta ei ole vaikea seurata näin selviltä jäliltä. Siis
Tournelles'in hotellin luona, lähellä Porte Saint-Antoinea.
— Ottaako kukin palvelijansa mukaansa? kysyi d'Epernon.
— Ei, ei, vastasi Quélus. Minä kyllä miestä vihaan, mutta minua hävettäisi, jos rengin keppi sattuisi häneen; siihen hän on liian hyvä aatelismies.
— Menemmekö kaikki kuusi samalla kertaa? kysyi Maugiron.
— Kaikki viisi, mutt'ei kaikki kuusi, huomautti Saint-Luc.
— Ah, sehän on totta, olimme vähällä unohtaa, että sinä olet viettänyt häitäsi tänään, virkkoi Schomberg.
— Hyvät herrat, sanoi nyt Saint-Luc; vaimoni ei minua pidätä, mutta kyllä kuningas.