— Kas pentele! — sanoi Gorenflot. — Olettepa oikeassa. Sitä minä en tullut ajatelleeksi.
Ja kun kana juuri tällöin tuotiin pöytään, leikkasi Chicot siitä heti yhden jalan, joita hän eviksi kutsui. Munkki maisteli sitä ja söi.
— Kautta jumalan! — huudahti Gorenflot. — Kylläpä tämä onkin mehukasta kalaa!
Chicot leikkasi nyt toisen "evän" ja pani senkin munkin lautaselle, tyytyen itse siiventynkään.
— Entä miten tämä viini on hyvää! — jatkoi Chicot, vetäen korkin kolmannesta pullosta.
Sittenkun Gorenflotin suuri vatsa kerran oli päässyt alkuun, ei mies enää lainkaan voinut hillitä itseään, vaan hän pureksi toisen siiventyngänkin niin paljaaksi, ettei siihen jäänyt mitään muuta kuin pelkät luut. Senjälkeen hän huusi Bonhometia ja sanoi tälle:
— Mestari Claude, minä olen hyvin nälissäni. Ettekö äsken tahtonut tarjota minulle läskipannukakkua.
— Tietysti, — sanoi Chicot, — sehän on jo tilattu. Vai kuinka,
Bonhomet?
— Totta kai, — vastasi isäntä, sillä hän ei koskaan vastustellut vieraitaan tällaisissa asioissa.
— No, tuokaa se sitten tänne, mestari Claude! — huusi munkki.