— Veli Gorenflot! — uudisti sama naisääni. — Ettekö ole täällä?
— Ohoo! — mutisi Chicot. — Veli Gorenflot, sehän olen minä.
Sitten hän lausui kuuluvasti, munkin nenä-ääntä matkien:
— Kyllä, kyllä! Täällä minä olen. Olin niin syventynyt vakaviin mietteisiin, joita veli La Hurièren puhe oli minussa herättänyt, etten kuullut, kun nimeäni huudettiin.
Kumea suosionosotuksensorina kuului tällöin La Hurièren puheen vuoksi, joka edelleenkin piti kaikkien mieliä jännityksessä. Tämän sorinan kestäessä ehti Chicot tointua.
Voisi ajatella, ettei Chicotin ehkä olisi tarvinnut vastata mitään, kun Gorenflotia huudettiin, sillä kaikilla läsnäolijoilla oli kaapupäähine vedetty pään yli. Mutta, kuten muistetaan, oli kaikkien lukumäärä selvillä. He niin ollen tunsivat toisensa ja odottivat toisiansa. Jos siis läsnäolevia olisi käyty tarkemmin tutkimaan, mikä luonnollisestikin olisi tapahtunut, elleivät nimeltään mainitut olisi vastanneet, niin olisi petos heti tullut ilmi ja Chicotin asema olisi voinut käydä varsin arveluttavaksi.
Chicot siis ei hetkeäkään epäillyt. Hän nousi mahdollisimman kumaraisena saarnastuoliin ja sinne kavutessaan veti hän kauhtanaansa yhä enemmän kasvoilleen.
— Hyvät veljet, — alotti hän äänellä, joka vallan erehdyttävästi muistutti munkin ääntä, — minä olen tämän luostarin almujenkerääjä, ja te tiedätte, että tämä toimeni oikeuttaa minun tunkeutumaan kaikkiin asumuksiin. Minä siis tätä oikeuttani käytän Herran kunniaksi. Veljet, — jatkoi hän, muistellen Gorenflotin puheen alkua, mikä niin häpeällisesti oli tullut keskeytyneeksi, — hyvät veljet, tämä on ihana päivä valtaistuimelle, tämä päivä, joka nyt meidät täällä yhdistää. Puhukaamme kursailematta, veljet, koska nyt olemme Herran huoneeseen kokoontuneet.
Mikähän Ranskan kuningaskunta on? Ruumis. Pyhä Augustinus on sanonut: Omnis civitas corpus est, s.o. "jokainen valtio on ruumis." Mikä on nyt ruumiin hyvinvoimisen ehto? Hyvä terveys. Miten ruumiin terveys säilytetään? Siten, että isketään varovasti suonta, silloinkun voimia näyttää olevan liiemmälti. Kun siis on otaksuttavaa, että katolisen uskon vihamiehet ovat voimakkaita, koskapa me niitä pelkäämme, niin täytyy tästä suuresta ruumiista, jota me yhteiskunnaksi kutsumme, vielä kerta iskeä suonta. Tätä kuulen joka päivä hokevan niiden uskovaisten, joilta kuletan luostariin munia, kinkkua ja rahaa.
Tämä Chicotin puheen alkuosa teki kuulijoihin eloisan vaikutuksen. Tuo suostumuksensorina antoi Chicotille hiukan ajatuksenaikaa. Sitten hän jatkoi: