— Ah! — huokasi gascognelainen niin syvään, että Gorenflot olisi voinut häntä siitä kadehtia, — sepä sattui parhaaseen aikaan. Mutta kuka hemmetti on sitten tuossa toisessa?
— Tulkaa ulos, mestari Nicolas David, — sanoi Mayenne, — täällä nyt ei ole muita.
— Täällä minä olen, armollinen herra, — virkkoi rippituolista ryömivä mies.
— Hyvä on, — tuumi gascognelainen, — minä kaipasinkin sinua tästä juhlasta, mestari Nicolas. Mutta nytpä saankin sinut käsiini ihan etsimättäni.
— Olettehan nähnyt ja kuullut kaiken? — kysyi Guisen herttua.
— Olen kuullut jok'ainoan sanan, mitä täällä on sanottu ja tulen muistamaan pienimmätkin yksityiskohdat kaikesta. Siitä saatte olla vakuutettu, armollinen herra.
— Te siis voisitte jättää tästä kaikesta täydellisen selostuksen hänen pyhyytensä Gregorius XIII:nen lähettiläälle? — kysyi herttua.
— Voisin.
— Veljeni Mayennen herttua on sanonut minulle, että te olette tehnyt kerrassaan ihmeitä meidän hyväksemme, — jatkoi herttua. — Kertokaapa, mitä kaikkea olette tehnyt.
Kardinaali ja herttuatar tulivat nyt uteliaina! heitä lähemmäksi.