— Ei hituistakaan. En ole sanaakaan maininnut teistä. Eihän toki soveltuisikaan, että Remy-le-Haudoin parka olisi tuttu niin ylhäisten miesten kanssa, kuin kreivi Bussyn. Olen vain huolettomasti kysäissyt häneltä: kyllä kai teidän nuori isäntänne nyt jo voi paremmin?
— Mikä isäntämme? — kysyi tyttö.
— Se nuori herra, jonka haavat minä sidoin teidän luonanne.
— Ei hän ollut minun isäntäni, — vastasi siihen tyttö.
— Oo, antakaa anteeksi! Minä otaksuin niin… vain ajattelin… — jatkoin sitten juttuani.
Oi, hyvä Jumala, ei hän ollut isäntä, — vastasi tyttö minulle huoaten. — Se nuori mies parka oli meille vallan outo. Olemme nähneet hänet ainoastaan yhden kerran sen perästä.
— Tiedättekö edes hänen nimeänsä? kysyin minä.
— Tiedämmepä kyllä.
— Kaiketi olette sen kuullut ja myös unohtanut?
— Eipä niinkään. Ei sellaista nimeä unohdeta.