— Muuliaasit olivat perin uupuneet ja he olivat myyneet ne eräälle hevoskauppiaalle, joka taas puolestaan tarjosi niitä fransiskaaneille.
— Kuinka paljosta?
— Viidestätoista pistoolista kappaleelta.
— Mutta kuinka he senjälkeen ovat matkaa jatkaneet?
— Hevosilla, jotka he olivat ostaneet eräältä ratsumestarilta, joka taas oleksii täällä hankkimassa hevosia rykmentin tarpeeksi.
— Helkkari vieköön, toveri! — huudahti Chicot. — Sinä olet kelpo mies, ja vasta tänään osaan antaa sinulle oikean arvon. Mutta saata nyt päätökseen asti tämä asia, kun sen niin onnellisesti olet alottanut. Ota meidän muuliaasimme ja tarjoa niitä kymmenestä pistoolista fransiskaaneille. He kai pitävät sinun kauppaasi edullisempana.
— Niin ne tekevätkin, — sanoi Gorenflot. — Muuten minä ilmiannan heidät heidän priorilleen.
— Hyvin ajateltu, toveri! Sinä esiinnyt yhä enemmän eduksesi.
— Mutta kuinkas me, — kysyi Gorenflot, — jatkamme matkaamme?
— Hevosilla, hyvä ystävä.