— Mitäpähän heillä olisi toisilleen puhumista? — virkkoi Chicot.
— Luuletteko ehkä, että isäntä ja tuo teidän matkustavaisenne ovat salaisessa liitossa keskenään?
— Saamari! Näettehän sen selvästi, koskapa tuo lurjus, joka juuri oli täällä sisällä ja joka luullakseni oli isäntä…
— Kyllä hän oli isäntä itse, — huomautti munkki.
— Koska hän alentuu puhuttelemaan palvelijaksi puettua miestä.
— Ooh, — sanoi Gorenflot, — hän on nyttemmin muuttanut pukua. Minä olen hänet nähnyt. Hän on kokonaan mustiin puettu.
— Ahaa! — virkkoi Chicot. — Isäntä siis varmasti tietää salaisuuden.
— Ettekö tahdo, että minä koettaisin ripittää hänen eukkoaan? — kysäsi Gorenflot.
— En, — vastasi Chicot. — Minusta olisi parempi, että sinä kävelisit hieman kaupungilla.
— Entäpä illallinen? — huomautti Gorenflot.