— Varro täällä, narri. Minä tulen pian takaisin, — sanoi hän.
— Älä pidä kiirettä, poikani, — virkkoi Chicot, — älähän toki pidä kiirettä. Kuitenkin toivon itsekin, — jatkoi hän itsekseen, kun näki kuninkaan menneen tiehensä, että annat minulle hiukan aikaa järjestääkseni sinulle pienen yllätyksen.
Chicot kutsui nyt palvelijan sisälle.
— Kuningas on muuttanut mielipidettään, — sanoi narri. Hän tahtoo hyvän illallisen itselleen ja Saint-Luc'ille. Erityisesti hän on määrännyt, että viiniä ei saa puuttua.
Palvelija riensi täyttämään Chicotin antamia määräyksiä, eikä voinut epäilläkään, etteivät ne olisi olleet kuninkaan omia.
Henrik oli, kuten sanottu, mennyt Saint Luc'in luo. Tämä taas, saatuaan jo edeltäpäin tiedon majesteetin tulosta, oli pannut maata ja antanut erään vanhan palvelijan ryhtyä lukemaan itselleen rukouksia. Palvelija oli seurannut Saint-Luc'ia Louvreen ja joutunut sinne vangiksi samoinkuin isäntänsäkin. Kauvempana eräässä nurkassa istui syvään uneen vaipuneena Bussyn sinne tuoma nuori hovipoika.
Kerran vain vilkaistuaan huomasi kuningas kaikki tämän.
— Kuka tuo nuorukainen on? — kysyi hän levottomasti.
— Teidän majesteettinnehan on antanut minulle luvan kutsua tänne jonkin hovipojistani.
— Ahaa! No, kuinka sinun laitasi nyt on?