Kuuleppas, Henrik, sinä katselet minua niin ystävällisesti tänä iltana. Ehkäpä haet jotakin, jolle tahtoisit lahjoittaa jonkin lihavan abotinpaikan kymmentuhannen livren tuloineen? Hitto vieköön, miten mainio priori minusta tulisikaan! Anna se paikka minulle, poikani, anna se minulle!
— Tule minun kanssani, Chicot, — lausui kuningas. — Hyvää yötä, hyvät herrat! Minä menen nyt nukkumaan.
Chicot kääntyi nyt hovimiesten puoleen, pyöräytti viiksiään ylöspäin ja Henrikin ääntä matkien toisti:
— Hyvää yötä, hyvät herrat! Me menemme nyt nukkumaan.
Hovimiehet purivat huuliaan ja kuningas harmista punastui.
— Kuulkaa! Lähettäkää meille minun parturini, minun hiuksenkähertäjäni ja kamaripalvelijani, — jatkoi Chicot, — mutta ennen kaikkea minun pumadani!
— Ei, niitä ei tarvita mitään tänä iltana, — sanoi kuningas. —
Paasto on alkanut ja minä olen katumuksentekijä.
— Mutta minäpä pidän hirveästi pumadasta, minä, — intti Chicot.
Kuningas ja narri menivät nyt kuninkaalliseen sänkykamariin.
— Kuules, Henrik, — virkkoi nyt Chicot heidän makuuhuoneeseen tultuaan, — siis olen minä tänä iltana sinun suosikkisi ja välttämätön seuralaisesi. Olen siis kaunis ja rakastettava tänään, minä.