— Valenceyn apotinpaikka on vapaana, — huomautti Chicot.
— Kuulehan, Chicot, — jatkoi Henrik, — voitko olla vaitelias?
— Samoin myöskin Pithiviersin apottikunta, jossa saa syödä niin hyviä lintupasteijoja.
— Narrimaisista puolistasi huolimatta, — jatkoi kuningas, — olet sinä hyväsydäminen mies.
— No, niinpä annakin sitte minulle rykmentti äläkä apottikuntaa.
— Olet kaiken lisäksi hyvä neuvonantaja.
— Siinä tapauksessa on parasta, että teet minusta valtioneuvoksen, vaikka ei sentään, sillä kun asiaa tarkemmin ajattelen, huomaankin pitäväni enemmän rykmentistä tai apottikunnasta. Minä en halua päästä valtioneuvokseksi, sillä silloin täytyisi minun aina olla samaa mieltä kuin kuningas.
— Vaiti, vaiti, Chicot! sillä hetki lähestyy, tuon kauhun hetki.
— Vai niin, joko se taaskin purkaantuu Sinun päällesi? — kysyi
Chicot.
— Sen saat itse nähdä ja kuulla. Odota vain!