— Hiljaa, hiljaa, herra ylihovijahtimestari, — jatkoi Chicot. — Salatkaa toki hiukkasen iloanne. On sopimatonta antaa liian suurta valtaa tunteilleen. Kuulkaa nyt kuninkaan puhetta.
Ylihovijahtimestarin täytyi pysytellä hiljaa, sillä Louvren salit täyttyivät yhä enemmän ja enemmän. Guisen herttua oli tullut sisälle ja polvistunut kuninkaan eteen, mutta samalla hän oli luonut kummastuneen ja levottoman katseen Henrikin viereiseen tyhjään tuoliin.
Kuningas nousi seisomaan ja airueet vaativat hiljaisuutta.
11.
Jatkoa.
— Hyvät herrat, — lausui kuningas täydellisen hiljaisuuden vallitessa ja tultuaan vakuutetuksi siitä, että Schomberg, Quélus, Maugiron ja d'Epernon, jotka olivat luovuttaneet vartioimistehtävänsä kymmenelle sveitsiläiselle, seisoivat hänen takanaan, — hyvät herrat! Koska kuningas, niin sanoakseni, on asetettu taivaan ja maan välille, kuulee hän yhtä selvästi äänet ylhäältä kuin alhaaltakin, eli mitä jumala tarjoo ja mitä hänen kansansa pyytää. Vallan antaminen yhden ainoan henkilön käsiin katolisen kirkon suojelemisen tarkoituksessa on, minä sen huomaan, on kelpo takuu kaikkien alamaisteni puolesta. Niinpä onkin Guise serkkuni tekemä ehdotus saanut hyväksymiseni, ja minä julistan nyt pyhän liigan virallisesti vahvistetuksi ja laillisesti voimassaolevaksi. Ja kun tätä varten tarvitaan sopiva ja mahtava päällikkö, ja kun on tärkeätä, että päällikkö, joka kirkon tukemista varten nimitetään, on tämän kirkon uskollisimpia kannattajia, niin asetan minä liigan etunenään kristityn ruhtinaan ja julistan täten, että liigan päällikkönä tulee olemaan…
Henrik tässä ihan tahallaan hetkiseksi keskeytti, ja hiljaisuus oli niin täydellinen, että olisi voinut kuulla kärpäsen surinan.
— Ja minä siis julistan, että päälliköksi tulee Henrik
Valoisilainen, Ranskan ja Puolan kuningas.
Lausuessaan nämä sanat Henrik korosti ääntään riemun ilmaisun merkiksi, innostaakseen siten ystäväinsä rohkeutta ja musertaakseen tarmon liigalaisilta, joiden sekava murina ilmaisi tyytymättömyyttä, hämmästystä ja pelkoa.
Guisen herttua seisoi siinä masennettuna, ja isot hikikarpalot helmeilivät hänen otsallaan. Hän katsahti Mayennen herttuaan ja kardinaaliin.