— Joutavuuksia! Puheenaoleva ruhtinas on niin rohkea, että hän on melkein huimapäinen.
Ylihovijahtimestari katsahti gascognelaiseen.
— Joka tapauksessa, — jatkoi Chicot, — vaikka tekin olette levoton, olen minä vieläkin levottomampi.
— Kenenkä vuoksi.
— Myöskin hänen korkeutensa.
— Mistä syystä.
— Ettekö siis tiedä, mitä puhutaan?
— Hänenhän sanotaan matkustaneen?
— Hänen kuiskaillaan kuolleen, — suhahti gascognelainen.
— Ah! — virkahti Monsoreau, äänessään kummastus, jossa osittain soinnahti ilon väreilyä, — mutta tehän juuri äsken sanoitte hänen matkustaneen.