— Sinä voit pahoin lehtokurppien syömisestä, poikani. Minähän kielsin sinua täyttämästä vatsaasi. Söit eilen illalla liiaksi kurppia ja krapupasteijoja.
— Ooh, — huokasi Henrik, — minähän vain hiukan niitä maistelin.
— Sitten kai lienee sinut myrkytetty. Saamari, miten kalpea sinä olet, Henrik!
— Sehän on vain liinainen naamarini, Chicot ystävä.
— Etkö siis olekaan sairas?
— En.
— No, mitä pirua sinä sitten herätät minut ylös?
— Koska minulla on hyvin ikävä.
— Sepä onkin mainiota.
— Mitä sinä puhut?