— Olkoonpa niinkin. Jos todellakin poistuit sitä tarkoitusta varten, niin annan sinulle anteeksi.
— Onko se varmaa, teidän korkeutenne?
— On, kautta kunniani. Mutta et sinä vielä ole minusta päässyt.
— Puhukaa sitten.
— No, puhutaan sitten minusta itsestäni. Mitä olet tehnyt auttaaksesi minua?
— Näettehän, armollinen herra, mitä olen tehnyt: olen kiiruhtanut
Anjouhun.
— Siis sinä, toisin sanoen, pakenit.
— Pakenin, sillä pakenemalla pelastin minä myöskin teidät.
— Mutta etkö sinä, sen sijaan että matkustit näin kauvaksi, olisi yhtä hyvin voinut jäädä Parisiin? Luullakseni sinä olisit ollut minulle paljo suuremmaksi hyödyksi Montmartressa kuin Angersissa.
— En, teidän korkeutenne. Siinä kohden me olemme eri mieltä. Minä katsoin edullisemmaksi matkustaa Anjouhun.