— Mutta kaiketikin olet oleskellut täällä salaisesti?
— Tietysti. Näettehän, millainen puku minulla on ylläni. Käytänkö minä tavallisesti kanelinvärisiä vaatteita?
— Missä sinä asut?
— Kun sen kuulette, armollinen herra, niin käsitätte uhrautuvaisuuteni… Minä asun eräässä pienessä hökkelissä kaupunginmuurin lähellä, ja sinne päästään sisälle joen puolelta. Kertokaapa nyt minulle, teidän korkeutenne, miten pääsitte pois Louvresta ja miten minä tulin kohdanneeksi teidät maantiellä väsynein hevosin ja d'Aubigné seurassanne?
— Minulla on ystäviä.
— Teilläkö ystäviä? — tokasi Bussy. — Ah, prinssi, te laskette leikkiä!
— On ystäviä, joita sinä et tunne.
— Ketäpä ne ovat?
— Navarran kuningas ja d'Aubigné, jonka äsken näit.
— Navarran kuningas!… Ah! Sehän on totta, tehän olette samoissa salaliittopuuhissa!