Nyt ei Bussy voinut olla heittämättä herttuaan harmin ja mustasukkaisuuden läpitunkevaa katsetta.
— No niin, miksi ei, — virkkoi hän sitten. — Te olette ruhtinas.
Kaikkihan on teille sallittua.
— Luuletko hänen yhäkin olevan minulle vihoissaan?
— Sitä en tiedä. Mistä minä sen tietäisin?
— Etkö siis ole tavannut häntä?
— En.
— Mutta kääntyessäsi maakunnan aateliston puoleen ei sinun olisi pitänyt unohtaa häntäkään.
— Minä en olisi sitä laiminlyönyt ellen olisi tiennyt, ettei hän mielellään haluaisi minua nähdä.
— Mistä syystä?
— Koska minun ei onnistunut pitää hänelle antamiani lupauksia. Siitä syystä en katsonut voivani mennä hänen luokseen.