— Minä en sano samalla tavalla. Omasta puolestani kaipaan häntä.
Herttua lausui nuo sanat äänenpainolla, jonka tarkoituksen Bussy hyvin käsitti.
— Tuo arvon mies, teidän korkeutenne ystävä, ei kuitenkaan liene ollut teidän pelastumistanne avustamassa.
Herttua hymyili ja Bussy lisäsi:
— Ahaa! Minä tunnen tuon hienon hymyn. Se ennustaa onnettomuutta.
Varokoon Monsoreau itseään!
— Sinäkö siis kannat kaunaa häntä kohtaan?
— Mitä varten sitä tekisin?
— Syystä että hän on ystäväni.
— Minä päinvastoin häntä siinä tapauksessa säälin.
— Mitä sillä tarkoitat?