— Chicot, ystäväni, sinähän tiedät, että herra. Morvilliers on minun poliisini ylivalvoja.
— En, kautta kunniani, sitä en tiennyt.
— Chicot, minun käsittääkseni Morvilliersilla aina on tarkat tiedot kaikesta, mitä tapahtuu.
— Ja minä ajattelen, — virkkoi gascognelainen, — että minä nyt voisin nukkua kaikessa rauhassa, jos en olisi pakotettu kuulemaan tuota sinun lörpötystäsi!
— Epäiletkö siis kanslerin valppautta?
— Tietysti, piruvieköön, minä epäilen, ja siihen; on minulla hyvät syyni.
— Mitkä syyt?
— Jos minä mainitsen yhden, niin se riittää.
— Kyllä, jos syy on hyvä.
— No niin! Eräänä iltana annoin minä sinulle kelpo selkäsaunan
Froidmentelin kadulla. Quélus ja Schomberg olivat silloin mukanasi.