— Minä saatoin hänet teidän korkeutenne luo, — virkkoi hän, — kun hän sitä minulta pyysi ja rukoili… Muuten ei minun palvelukseni häntä paljoakaan hyödyttänyt.
— Kuulehan! Minulle pälkähtää jotain päähäni. Monsoreau on voittanut ensi pelin, mutta sinä olet voittava toisen.
— Mitä teidän korkeutenne tarkoittaa?
— Se on ihan yksinkertainen juttu. Sinähän tunnet minut, Bussy?
— Se onnettomuus on tullut osakseni, armollinen herra.
— Luuletko sinä minua sellaiseksi mieheksi, joka kostamatta voin sietää loukkausta?
— Se riippuu asianhaaroista.
Herttua hymyili vieläkin inhottavammin kuin äsken, puri huultaan ja nyökäytti Bussylle päätään.
— Selittäkää tarkemmin, armollinen herra!
— No niin! Ylihovijahtimestari on varastanut minulta nuoren tytön, jota minä rakastin, tehdäkseen hänet vaimokseen. Minä vuorostani tahdon nyt varastaa häneltä hänen vaimonsa, tehdäkseni hänestä itselleni rakastajattaren.