— Eiköpähän olekin? Mutta käskeppä varustamaan hevoset kuntoon, niin me ratsastamme katsomaan, miten tuo vanha kunnonmies Méridorissa jaksaa.
— Heti! — vastasi Bussy, ollen miltei pois suunniltaan.
— Anteeksi, armollinen herra, sanoi hän ovelle ehdittyään, — kuinka monta hevosta on varattava?
— Neljä tai viisi, kuten haluat.
— Jos jätätte asian minun ratkaistavakseni, niin käsken minä varaamaan sata.
— Hyv'on. Sano sitten sata, — virkkoi prinssi hämmästyneenä. —
Mutta mitä varten tarvittaisiin niin monta?
— Että meillä päällekarkauksen sattuessa olisi viisikolmatta käytettävinämme.
Herttua hätkähti ja toisti:
— Päällekarkauksen sattuessa?
— Niin. Olen kuullut puhuttavan, — vastasi Bussy, — että seutu on hyvin metsäistä, enkä lainkaan oudoksuisi, jos siellä teidän päällenne hyökättäisiin.