Kiitos! Ainakin huomiseen asti.
Parooni poistui nyt huolehtimaan siitä, että hänen vävynsä huone järjestettäisiin kuntoon.
Monsoreau antoi Dianalle merkin istua entiselle paikalleen. Itse istui hän sille tuolille, josta Gertrud juur'ikään oli lähtenyt pois. Hän loi Dianaan katseen, joka olisi voinut saattaa päättäväisimmänkin miehen hämmennyksiin.
— Rouvani, kuka oli puistossa eilen illalla? Diana katseli miestään rauhallisesti.
— Mihin aikaan? — kysyi hän äänellä, josta hänen itsehillitsemiskykynsä oli saanut karkoitetuksi kaiken epävarmuuden.
— Kello kuusi.
— Millä suunnalla?
— Tuolla metsän puolella.
— Se on kai ollut joku tuttuni. Minä en kävellyt sinnepäin.
— Te se olitte, rouvani.