— Niin, rouva, juuri minä itse. Miten kiellättekään, vaikka
Méridorissa ei ole ketään muuta naista kuin te?
— Sekin on erehdys, hyvä herra, sillä Jeanne de Brissac on täällä.
— Rouva Saint-Luc'ko?
— Niin, ystävättäreni Saint-Luc.
— Entä herra Saint-Luc?
— Ei jätä vaimoaan, kuten hyvin tiedätte. He ovat menneet naimisiin rakkaudesta, he. Te kai olette nähnyt herra ja rouva Saint-Luc'in.
— Ne eivät olleet herra ja rouva Saint-Luc. Se olitte te, sillä minä teidät täydellisesti tunsin. Sitten siinä vielä oli mies, jota minä en tuntenut, mutta jonka minä olen oppiva tuntemaan, sen vannon.
— Väitättekö siis yhäkin, että minä olin siellä?
— Väitän. Minähän sanon teidät tunteneeni ja kuulleeni teidän huutonne.
— Kun tulette järkiinne, hyvä herra, olen valmis teitä kuulemaan.
Mutta nyt katson parhaaksi vetäytyä pois.