Saint-Luc näytti miettivältä.
— Minä en voi arvata ketään muuta kuin teidät itsenne.
— Antaa tuon leikinlaskun jo jäädä, hyvä herra. Ottakaa asia vakavalta kannalta, sillä minä sanon teille, että se tosiaankin on vakava.
— Se muuttaa asian. Mutta tiedättekö, kuinka se mies tänne tulee?
— Hän tulee, saakuri vieköön, tänne hiipimällä.
— Useinko?
— Usein, siitä olen varma. Muurissa näkyy hänen askeltensa jälkiä.
Katsokaa itse!
— Niinpä todellakin näkyy.
— Mutta ettekö ole koskaan ennen huomannut näitä?
— Ooh! — virkahti Saint-Luc. — Kyllä minä sitä melkein epäilin.