— On kyllä, mutta hän se ei ole.
— Te väitätte aina, ettei mies ole se, joksi minä häntä otaksun, ja kuitenkin tahdotte, että minä sanoisin miehen nimen.
— Tietystikin. Teidän, joka asutte linnassa, pitäisi tietää…
— Malttakaahan! keskeytti Saint-Luc.
— Jokohan nyt osutte oikeaan?
— Minuun iski eräs toinen ajatus. Koska se kerran ei ollut herttua ettekä te, niin olen se tietenkin minä.
— Tekö?
— Niin, miksikäs en?
— Tekö hiiviskelisitte täällä puistossa, vaikka teillä on oikeus oleksia täällä niinkuin haluttaa?
— Miks'ei! Minulla on niin monta päähänpistoa, — vastasi Saint-Luc.