Chicot pudotti tällöin paperista leikkelemänsä variksen, jonka hän aikoi asettaa amiraalilaivan kannelle.
— Se on mahdotonta, — mutisi herttua.
— Ja kuitenkin se on totta, — sanoi Morvilliers, ylpeänä sanojensa aikaansaamasta vaikutuksesta, ja katseli voitonriemuisena ympärilleen.
— No, mitä he sitten tekivät, herra kansleri? Mitä he päättivät? — kysyi kuningas.
— Että liigalaiset valitsisivat keskuudestaan johtajia, että kaikkien pestattujen miesten oli asestauduttava, että jokaisessa maakunnassa piti olla asiamies ja että kaikki hugenotit, joita hänen majesteettinsa suojelee, niin heidän sanansa kuuluivat…
Kuningas hymyili.
— Surmattaisiin samana määrättynä päivänä.
— Ja siinä kaikki? — kysyi kuningas.
— Helkkari! — pisti Chicot väliin. — Jopa kuuluisilta, että olet katolilainen etkä hugenotti, Henrik!
— Eikö mitään muuta päätetty? — kysäsi herttua.