— Enkö minä ollut saanut toimekseni sanoa teille teidän tultuanne Anjouhun, että te alati voitte heihin luottaa, samoinkuin he alati luottivat teihin, ja että he sinä päivänä, jona te marssitte Parisia vastaan, olisivat teidän sivullanne?
— Se on kyllä totta, mutta minä en ole marssinut Parisia vastaan.
— Armollinen herra, nyt te olette siellä kuitenkin.
— Olen, mutta minä olenkin palannut veljeni ystävänä.
— Teidän korkeutenne suvainnee minun huomauttaa, että te olette
Guisen herttuoihin nähden enemmänkin kuin liittolainen.
— Mitä minä sitten olen?
— Teidän korkeutenne on heidän rikostoverinsa. Herttua puri huultaan.
— No eivätkö he ilmoittaneet teille syytä takaisin tuloonsa?
— Koska he tietävät minun nauttivan teidän korkeutenne luottamusta, ovat he uskoneet minulle asiainsa syyt ja ehdotuksensa.
— Ja noiden ehdotusten tarkoituksena on edelleenkin…?