— Juuri siinä teidän korkeutenne onkin erehtynyt. Veljenne kruunu ei joudu teille, ellette te sitä itse ota. Guisen herttuoista ei itsestään voi tulla kuningasta, mutta he eivät koskaan tule hyväksymään kuninkaaksi ketään muuta kuin juuri sen, jota itse tahtovat. He ovat luottaneet teidän korkeuteenne, mutta jos te kieltäydytte, hakevat he itselleen jonkun toisen.
— Kenenkä? — huudahti Anjoun herttua kulmiaan rypistäen. — Kuka muu rohkenisi istua Kaarle Suuren valtaistuimelle?
— Joku Bourbonin sukuun kuuluva Valois-suvun jäsenen sijasta.
Molemmat polveutuvat Ludvig Pyhästä.
— Navarran kuningasko siis?
— Miksikä ei? Hän on nuori ja urhoollinen. Hänellä tosin ei ole lapsia, mutta hän voi niitä saada.
— Hän on hugenotti.
— Hänhän luopui uskostaan Bartolomeuksen yönä.
— Kyllä, mutta hän on sen uudelleen omaksunut.
— Armollinen herra, mitä hän kerran on tehnyt pelastaakseen henkensä, voi hän toisenkin kerran tehdä saadakseen päähänsä kruunun.
— Kuvittelevatko he siis, että minä ilman muuta luopuisin oikeuksistani?