— Ettekö ole kuullut puhuttavan eräästä genovevalaismunkista, eräästä pyhästä miehestä, joka saarnaa ja vartoo vielä tulevansa tekemään ihmeitä?
— Veli Gorenflotistako?
— Juuri hänestä. No niin, kuningas saatetaan Gorenflotin kopille. Ja tämä veli saa kuninkaan allekirjoittamaan kruunustaluopumisensa. Kun se on tehty, astuu sisään Montpensierin herttuatar saksit kädessä.
Frans seisoi ääneti kuin mykkä. Hänen kierot silmänsä laajentuivat kuin kissalla tämän vaaniessa pimeässä saalistaan.
— Lopun ymmärrätte hyvin, armollinen herra, — jatkoi kreivi. Kansalle ilmoitetaan, että kuningas on alkanut syvästi katua syntejään ja sanonut tahtovansa jäädä koko iäkseen luostariin. Jos jotkut rohkenisivat epäillä kuninkaan kutsumuksen todenperäisyyttä, niin onhan Guisen herttualla hallussaan armeija, kardinaalilla on kirkko ja Mayennella porvaristonsa. Noiden kolmen mahdin avulla saadaan kansa uskomaan melkeinpä mitä tahansa.
— Mutta minuapa tullaan syyttämään väkivallasta, — huomautti herttua.
— Teidän ei otaksuta olleen saapuvillakaan.
— Minua pidetään kruununanastajana.
— Teidän korkeutenne unohtaa, että kruunustaluopuminen jo silloin on tapahtunut.
— Kuningas ei siihen koskaan suostu.