— Ette suinkaan se ole te… ettehän te… armollinen herra?
Hänen olisi nyt tarvinnut vain ojentaa kätensä, saadakseen isketyksi tikarinsa herttuan rintaan.
— Te olette mieletön sanoi herttua ja vetäytyi syrjään sekä aikoi soittaa palvelijoitaan.
— En, minulla on kaikki aistimukseni tallella ja minä kuulenkin oikein: ettekö sanonut, että joku jo omistaa minun vaimoni?
— Sanoin, ja sanon sen vieläkin kerran.
— Sanokaa minulle hänen nimensä ja todistakaa puheenne.
— Kuka oli tänä iltana väijyksissä teidän talonne luona?
— Minä itse.
— No niin, sillä aikaa oli muuan mies teidän vaimonne luona.
— Näittekö hänen menevän sisälle?