— Sire! Sire! — huusivat yhteen ääneen Schomberg, Maugiron ja d'Epernon.
— Kärsivällisyyttä, hyvät herrat! — sanoi Quélus, hilliten heitä. Hänen majesteettinsa on nukkunut huonosti ja nähnyt pahoja unia. Kun me vain saamme hiukan puhella armollisen hallitsijamme kanssa, pääsee hän täysin hereille.
Tuollainen alamaisen nenäkäs selitys teki vaikutuksensa Henrikkiin. Hän oletti, ettei mies, joka puhui niin rohkeasti, ollut voinut tehdä mitään luvatonta.
— Puhukaa sitten, mutta puhukaa pian, — sanoi hän.
— Se on kutakuinkin vaikeata, sire.
— Kyllä, muutamia asioita puhutaan kierrellen kaarrellen.
— Ei, päinvastoin, sire, me käymme suoraan asiaan, — vastasi Quélus, katsahtaen palvelijaan ja Chicotiin kuin pyytääkseen, että kuningas lähettäisi ne pois.
Henrik antoi merkin, palvelija poistui, ja Chicot, avaten toisen silmänsä, virkkoi:
— Elkää välittäkö minusta mitään, hyvät herrat. Minä makaan kuin härkä.
Ja silmänsä ummistettuaan alkoi hän kaikin voimin kuorsata.