— Tehän tiedätte, armollinen herra, että huomispäivä on tärkeä päivä, sillä se tulee ratkaisemaan riidan Ranskan ja Anjoun välillä. Minä siis pyytäisin saada vetäytyä maatalolleni Vincennesiin voidakseni tämän päivää olla rauhassa.
— Sinä siis et tule myöskään Pyhän Genovevan luostariin?
— Teidän korkeutenne, minä haluan olla koko päivän vapaana.
— Mutta jos minä päivän kuluessa sattuisin tarvitsemaan ystäviäni?
— Koska teidän korkeutenne ei tarvinne niitä muuhun kuin taisteluun kuningastaan vastaan, niin katson minä itselläni olevan sitäkin suuremman syyn pyytää vapautusta. Minä tulen taistelemaan d'Epernonin kanssa.
Monsoreau oli edellisenä iltana sanonut herttualle, että tämä saattoi luottaa Bussyyn. Kaikki oli siis sen jälkeen muuttunut, ja tuo muutos nähtävästi aiheutui kirkossa saadusta lipusta.
— Sinä siis, — sanoi herttua, purren hampaitaan yhteen, — hylkäät herrasi ja isäntäsi, Bussy?
— Armollinen herra, sillä, joka huomenna aikoo uskaltaa henkensä verisessä ja tuimassa kaksintaistelussa, jollainen meidän taistelumme tulee olemaan, on ainoastaan yksi herra, jolle hän omistaa viimeisen palveluksensa ja kunnioituksensa.
— Sinä tiedät, että minulla tänään saattaa olla kysymyksessä kruunun voittaminen, ja kuitenkin sinä minut hylkäät.
— Armollinen herra, minä olen palvellut teitä ja palvelen vielä huomennakin. Elkää pyytäkö minulta enempää kuin elämäni.