Chicot ensimäinen.
Kuningas oli vajonnut syvään hartauteen, ja se ennusti Guisen herttuoiden suunnitelmille menestystä. Hän kävi hautakappelissa, mukanaan koko veljeskunta, suuteli pyhäinarkkua ja löi kunkin toimituksen lopussa rintoihinsa ja lauloi katumuspsalmeja.
Priori alotti kehotuksensa, ja niitä kuunteli kuningas katumusta osottaen. Vihdoin priori kumarsi Henrikille ja virkkoi:
— Sire, haluatteko nyt laskea maallisen kruununne iankaikkisen jalkojen juureen?
— Haluan, — vastasi kuningas ja näytti hyvin liikutetulta. Hän oli nyt tullut kopille, jonka kynnyksellä Gorenflot keikisteli.
— Täälläkö? — kysyi kuningas.
— Juuri täällä, — vastasi paksu munkki. Henrik astui koppiin ja lausui liikutetulla äänellä:
— Hic portus salutis!
— Niin, vastasi priori, — tässä on pelastuksen satama.
— Jättäkää meidät, — sanoi Gorenflot, tehden majesteetillisen liikkeen.