— Minä itse, — vastasi tohtori, — ja olen onnellinen senvuoksi, ettei minun tarvitse lisätä: teidän palvelijanne, koskapa te näytte olevan vallan terve. Onko sopimatonta kysyä, mikä on saanut teidät lähtemään Louvresta näin myöhään yöllä?
— Asia on sellainen, rakas tohtorini, että minä kuninkaan käskystä olen kierrellyt ympäri kaupunkia selittääkseni, jos minulta kyseltäisiin hänen majesteettinsa kruunustaluopumisesta, ettei siinä ole lainkaan perää.
— No?
— Ei ainoakaan ihminen ole sanonut sanaakaan. Ja kun jo pian on keskiyö enkä minä ole kohdannut ketään muuta kuin Monsoreaun kreivin, niin päästin ystäväni menemään kotiinsa.
— Kuinka! Monsoreaunko? Oletteko tavannut hänet?
— Olen. Hänellä oli kymmenen tai kaksitoista asestettua miestä mukanaan.
— Merkillistä! Hänenhän olisi pitänyt olla Compiègnessä!
— Niin olisi pitänyt, mutta hän ei ole siellä.
— Entä kuninkaan käsky?
— Kuka tottelee kuningasta?