Mies päästi huudon ja kompuroi ikkunan luo.

Bussy kuuli nyt nopeita askeleita käytävästä ja pelkäsi jäävänsä kahden tulen väliin. Hän riensi ovelle sulkemaan reikeliä, mutta se ehtikin avautua ennen. Bussy peräytyi askeleen asettautuakseen vastarintaan sekä entisiä että uusia vihollisiaan vastaan.

Kaksi miestä syöksähti ovesta sisälle.

— Voi, rakas isäntä! — huusi hyvin tuttu ääni. — Tulemmeko liian myöhään?

— Remy! — huudahti Bussy.

— Luulenpa, — huusi toinen ääni, — että täällä ollaan murhaamassa!

Bussy tunsi tuon äänen ja päästi ilohuudon.

— Saint-Luc!

— Minä itse, hyvä ystävä.

— Ahaa! — virkahti Bussy. — Arvelenpa nyt, paras herra Monsoreau, että teette viisaimmin antaessanne meidän mennä, sillä ellette nyt lähde pois tieltä, tulemme me kulkemaan teidän ruumiittenne yli.