Tämä luetteleminen tuntui Chicotista niin ylenmäärin ylevältä, että se liikutti häntä täydelliseen anteeksiantoon asti.
— Kaikkivaltias jumala! Siinä ne nyt ovat, — kirkui Gorenflot. —
Tuossa ne tulevat! Minä olen kuoleman oma. Voi hyvä, armollinen herra
Chicot, auttakaa minua!
Paksu munkki lysähti kauhistuksissaan maahan.
— Nouse ylös, — sanoi Chicot.
— Annatteko minulle anteeksi?
— Saammehan nähdä.
— Te löitte minua niin kovasti, että se kyllä riittää.
Chicotilta pääsi raikuva nauru. Tuo munkki parka oli niin hämmennyksissään, että hän luuli saaneensa Mayennelle annetut iskut.
— Te nauratte, hyvä herra Chicot! — sanoi hän.
— Tietysti minä nauran, houkkio!