— Se on viisaasti tehty, mutta valikoi vaan varma vankityrmä.
— Ole huoletta!
— Minä tiedän, missä mustaa samettia on kaupan, poikani.
— Mutta Chicot, onhan hän veljeni!
— Se on totta se, ja hovissa onkin sinipunerva perhesurun väri.
Aiotko sanoa hänelle jotakin?
— Aion, vaikkapa vain riistääkseni häneltä kaiken toivon ja osottaakseni hänelle, että hänen salaiset aikeensa ovat paljastetut.
— Hm!
— Onko sinulla mitään sitä vastaan, että minä puhuttelen häntä?
— Ei, mutta sinun sijassasi minä jättäisin keskustelun aiheen ja lisäisin vankilan vartiostoa kaksinkerroin.
— Saattakaa tänne Anjoun herttua! — käski kuningas.