— Se on niin varmaa, — sanoi hän, — että tämä miekkanikin on kasteltu hänen veressään.
D'Epernon yhäkin pudisteli päätään.
— Tuo veri huutaa kostoa, — sanoi Ribeirac, — kuuletteko sen, herrat?
— Saattaisi luulla, — huomautti Schomberg, — teidän sanojenne sisältävän arvelun, että muka…
— Tutkikaa, kenelle rikoksesta on hyötyä, sanovat oikeusoppineet, — mutisi Livarot.
— Mitä! — huusi Maugiron jyrisevällä äänellä. — Tahdotteko selittää tarkoituksenne kovasti ja selvästi, hyvät herrat?
— Me olemme tulleet juuri sitä tarkoitusta varten, — vastasi Ribeirac, — ja meillä on nyt syytä enemmän kuin tarvitaankaan surmataksemme teidät vaikka sata kertaa.
— Pian sitten miekat käsiin! — huusi d'Epernon, vetäen miekkansa.
— Tapahtukoon se pian!
— Hohoo! Vai on teillä hyvin kiire, herra gascognelainen! — sanoi Livarot. — Ettepä pöyhkäillytkään noin silloin kun meitä oli neljä neljää vastaan.
— Onko meidän syymme, ettei teitä ole kolmea enempää? — kysyi d'Epernon.