— Murha, murha! — kirkui munkki.
— Mitä! Sinäkö se oletkin? — huudahti Chicot ja pisti päänsä munkin kainalon alitse. — Mitäpä sulle kuuluu?
— Auttakaa minua, herra Chicot, auttakaa minua! — rääkyi Gorenflot.
— Uskonnon viholliset tahtovat minut tappaa, mutta minäpä en kuole,
vaan on minun ääntäni ensin kuultava: kuolema bearnilaiselle!
Polttoroviolle hugenotit!
— Pidäppä suusi kiinni, senkin nauta!
— Helvettiin kaikki gascognelaiset! — huusi munkki.
Samassa napsahti Gorenflotin hartioihin niin naseva kepinisku, että hän parahti tuskasta. Chicot vilkaisi hämmästyneenä ympärilleen. Iskun antanut mies pujahti tuon aimo kuvituksen jälkeen sankan väkijoukon sekaan.
— Ken meidän gascognelaisten puolesta noin perusteellisesti kostaa? — ajatteli Chicot itsekseen. — Olikohan se ehkä joku minun omia maanmiehiäni? Siitäpä pitäisi saada selko.
Ja hän alkoi juosta lyöjän perästä, joka, muuan toinen mies seurassaan, poistui rantakadulle päin.
6.
Prinssi ja ystävä.