Näistä lyhyistä vastauksista nyrpeissään käveli prinssi pari kierrosta lattialla ja katseli seinillä riippuvia kuvatauluja.
— Sinulla on ylen kaunis palatsi, Bussy, — huomautti herttua.
Bussy ei vastannut.
— Hyvät herrat, sanoi nyt herttua seuralaisilleen, — siirtykää
tuonne etuhuoneeseen, sillä minun Bussy parkani on hyvin sairas.
Mutta miksei ole lähetetty hakemaan Mironia? Kuninkaan lääkäri ei ole
Bussylle hyvä.
— Kuulehan, Bussy, vaivaako sinua jokin suru? — kysyi herttua miltei hellällä äänellä.
— En tiedä, — vastasi Bussy.
Herttua tuli lähemmäksi, aivan niiden rakastajain tavoin, jotka nöyrtyvät ja muuttuvat kohteliaiksi samassa määrässä kuin niitä aletaan vieroa.
— Sanohan se minulle, Bussy.
— Voi, mitä pitäisi minun teille sanoa, armollinen herra?
— Sinä olet minulle vihoissasi, vai kuinka? — lisäsi prinssi matalalla äänellä.