— En tahdo sinulta mitään, Bussy, — vastasi hän. — Sinä erehdyt otaksuessasi, että tämä käyntini johtuu omanvoitonpyynnöstä. Toivoin vain, nähdessäni tuon ihanan ulkoilman ja huomatessani koko Parisin olevan liikkeellä liigan allekirjoittamistouhussa, sinuakin keralleni katselemaan vähän kaupunkia.
— Eikö Aurilly ole mukananne? — kysyi Bussy.
— Hänhän on luutunsoittaja!
— Voi, armollinen herra, te ette arvostele riittävän suuriksi hänen kaikkia ominaisuuksiaan. Minä luulin, että hänellä teidän luonanne oli muita tehtäviä. Ja onhan teillä, paitsi Aurillya, vielä kymmenen tai kaksitoista muuta ylimystä, joiden miekkain kuulen kalskahtelevan tuolla vierashuoneessa. Oviverhoa siirrettiin hiljaa syrjään.
— Ken siellä on? — kysyi herttua ylpeästi. — Kuka rohkenee ilmoittautumatta tunkeutua siihen huoneeseen, jossa minä olen?
— Minä, Remy, — vastasi tulija ja astui suorana ja arkailematta lähemmäksi.
— Kuka on Remy? — kysyi herttua.
— Minä olen lääkärinä täällä, armollinen herra, — vastasi nuori mies.
— Remy, — sanoi Bussy, — on enemmänkin kuin lääkäri, armollinen herra. Hän on ystäväni.
— Haa! — hohotti herttua närkästyneenä.