Ja ylenmäärin kiukustuneena astui hänen korkeutensa pari askelta ovea kohti. Bussy ei liikahtanut.
— Onko siis päätöksesi luja? — kysyi herttua.
— Etkö siis tahdo tulla mukaan?
— Te kuulitte, armollinen herra, — vastasi Bussy, — että lääkäri sen kieltää.
— Sinun pitäisi kääntyä Maronin puoleen, Bussy. Hän on taitava lääkäri.
— Teidän korkeutenne, minä pidän lääkäriä, joka samalla on ystäväni, kaikkein oppineintakin parempana, — selitti Bussy.
— Vai niin. Jää hyvästi!
— Hyvästi, armollinen herra! Herttua poistui kovaa kolinata pitäen.
Hän oli parahiksi ehtinyt mennä, kun Remy kiiruhti sairaan luo.
— Kas niin, armollinen herra, — virkkoi hän, — nouskaapa nyt ylös.